Suoraan sisältöön
Suomen ulkoministeriö

Edustuston historia - Suomen suurlähetystö, Buenos Aires : Suurlähetystö : Edustuston historia

SUOMEN SUURLÄHETYSTÖ, Buenos Aires

Embajada de Finlandia
Avenida Santa Fe 846, 5to piso
C1059ABP Buenos Aires, Argentina
Puh. +54-11-4312 0600, Sähköposti: sanomat.bue@formin.fi
Español | Suomi | Svenska | 
Kirjasinkoko_normaaliKirjasinkoko_suurempi
 

Edustuston historia

Suomi ja Argentiina - Kaukaista ystävyyttä

Suurlähettiläs Heikki Leppo
Suurlähettiläs Heikki Leppo keskustelee presidentti Peronin kanssa.

Argentiina tunnusti Suomen 11.5.1918 ”vapaaksi ja riippumattomaksi” valtioksi. Diplomaattisuhteiden solmimisen tarkkaa ajankohtaa ei ole arkistolähteiden perusteella ollut mahdollista määritellä, koska noottien vaihtoa tai asian käsittelyä ulkoasiainvaliokunnassa ei ilmeisesti ole tapahtunut. Suomen Buenos Airesin-pääkonsulinvirasto tiedotti 17.10.1923 ulkoasiainministeriölle Argentiinan Suomeen, Puolaan ja Tshekkoslovakiaan nimitetyn lähettilään Gabriel Martinez Camposin lähtevän kohti asemapaikkaansa Varsovaa. Argentiinan Helsingin-kunniakonsuli välitti uuden lähettilään agrementtipyynnön 12.12.1923 ulkoasiainministeri J.H. Vennolalle. Agrementin myöntämisestä tiedotettiin Argentiinan konsulille kirjeitse 17.12.1923. Argentiinan ulkoasiainministeri Angel Gallardo lähetti vielä asiaan liittyvän kirjeen suomalaiselle kollegalleen 1.2.1924.

Tämän jälkeen Camposista ei Helsingissä kuultukaan. Selvitysten jälkeen ilmeni, että Campos oli parin kuukauden oleilun jälkeen havainnut Varsovan liian kalliiksi kaupungiksi ja palannut omin luvin Argentiinaan.

Seuraavan lähettilään, Hilarión Morenon, asemamaana oli Tshekkoslovakia ja hän sai agrementtinsa 11.10.1924. Suomeen Moreno matkasi puolentoista vuoden kuluttua ja luovutti valtuuskirjeensä 10.6.1926.

Ulkoasiainministeriö oli koko 1920-luvun hoitanut suhteita Latinalaiseen Amerikkaan Madridin edustuston välityksellä. Asioiden hoitaminen oli osoittautunut hankalaksi, joten vuonna 1929 Buenos Airesiin perustettiin Suomen ensimmäinen edustusto Latinalaisessa Amerikassa. Lähettilääksi nimitettiin 1.7.1929 alkaen G.A.Gripenberg. Gripenberg akkreditoitiin samalla myös Rio de Janeiroon, jossa käytännön asioista vastasi edustuston lähettämä virkamies.

Edustuston perustamisen keskeisenä syynä oli kaupallisten suhteiden hoitaminen. Niihin liittyivät Suomen Höyrylaiva Osakeyhtiön liikennöinti Etelä-Amerikkaan, maanosaan syntyneet suomalaissiirtokunnat ja konsuliedustuksen hoidossa ilmenneet epäselvyydet. Vähälukuiset suomalaissiirtolaiset työllistivät viranomaisia lähinnä keskinäisellä riitelyllään ja kanteluillaan. Huomattavia kustannuksia lähetystölle koitui laivoistaan karanneiden tai sairaalahoitoon vietyjen suomalaisten merimiesten avustamisesta.

Syyskuun puolivälissä virkapaikalleen saapunut Gripenberg huomasi luotettavien tietojen saamisen maan taloudellisesta tilanteesta mahdottomaksi. Virkamiesten suuri lukumäärä ei edistänyt tehottoman hallintokoneiston päätöksentekoa.

Gripenberg jätti valtuuskirjeensä 5.10.1929 Argentiinan presidentille Hipolito Irigoyenille arkisessa ja koruttomassa tilaisuudessa. Presidentti ilmaisi ilahtuneisuutensa Suomen päätöksestä perustaa edustusto Buenos Airesiin ja totesi ”elämän realiteettien” merkitsevän molemmissa maissa muodollisuuksia enemmän. Gripenberg esitteli maantiedettä heikosti tunteneelle valtionpäämiehelle tämän pyynnöstä Suomen sijainnin mukanaan olleesta pienestä Euroopan kartasta. Kauppapolitiikan osalta keskustelu jatkui presidentin tiedustellessa, valmistetaanko Suomessa mitään vientitavaroita.

Helsingistä kehoitettiin uutta lähettilästä aloittamaan kauppasopimusneuvottelut Argentiinan viranomaisten kanssa jo syksyllä 1929. Gripenberg ei ollut saamansa tehtävän suhteen kovin toiveikas havaittuaan Argentiinan harjoittaman kauppapolitiikan. Maan parlamentti ei ollut edeltäneen 24 vuoden aikana saanut ratifioitua kuin yhden solmimistaan kymmenistä kauppasopimuksista.

Suomen ja Argentiinan välillä oli ollut tuloksettomia neuvottelukosketuksia Argentiinan lähettilään välityksellä jo vuodesta 1922 lähtien. Suomalaisten laatima kauppa- ja merenkulkusopimusehdotus vuodelta 1926 hautautui jo neuvotteluvaiheessa byrokratian rattaisiin. Suomen tärkeimmät vientituotteet 1920-luvulla Argentiinaan olivat sanomalehtipaperi, muut paperituotteet, pahvi, ”faneeri” eli vaneri, turve, sementti ja selluloosa. Koivuvanerin osalta Suomi oli ainoa toimittaja. Argentiinasta tuotiin kauroja, maissia, vehnäleseitä, pellavansiemeniä, nahkoja ja parkitsemisaineita sekä kasviöljykakkuja.

Gripenberg pääsi lopulta kesällä 1930 presidentin luokse esittelemään luonnostaan sopimukseksi, joka koskisi vain kahden keskeisimmän tuotteen, vanerin ja leseiden, tulleja. Tällainen sopimus ei vaatinut parlamentin hyväksyntää. Ehdotus sai myönteisen vastaaoton, joskin jälkeenpäin Gripenberg muisteli ilmeisen huvittuneena presidentin puhutelleen häntä useaan otteeseen ”Filadelfian” lähettilääksi. Tilanne oli selvinnyt vasta Gripenbergin ilmoitettua, ettei hän ole selvillä presidentin tiedustelemasta ”Filadelfian” asukasluvusta.

Vain yksitoista päivää tapaamisen jälkeen kenraaliluutnantti José Francisco Uriburu kaappasi vallan. Suomi tunnusti nopeasti uuden hallituksen, mutta vaneria ja vehnänleseitä koskeva tullisopimus saatiin solmittua vasta marraskuussa 1931.

Muutamia päiviä sopimuksen voimaantulon jälkeen asiasta nousi julkinen kohu. Liikemiespiirit ja lehdistö esittivät sopimuksen vahingoittavan Argentiinan taloudellisia etuja. Asiapohjaa väitteille ei juuri ollut, mutta Saksa, Puola ja Tshekkoslovakia väittivät sopimuksen haittaavan niiden vientiä. Helsingistä tiedusteltiin sähkeitse ytimekkäästi: ”Auttaisiko raha lehtiin asiaan paljonko tarvitsisitte”.

Argentiinan presidentinvaihdos helmikuussa 1932 ei auttanut asiaa. Uusi hallitus irtisanoi sopimuksen toukokuussa 1932 vain puolen vuoden voimassaolon jälkeen. Maan ulkoministeri lohdutteli Gripenbergia sillä, että Argentiinan hallituksella oli ”mitä suurimmat sympatiat Suomea kohtaan” ja että maat tulisivat vielä solmimaan useita sopimuksia. Gripenberg ei niitä enää neuvotellut, sillä hän lähti sopimuksen irtisanomisen jälkeen lomalle Suomeen. Loman jälkeen hän siirtyi lähettilääksi Lontooseen.

Kauppasopimus syntyi lopulta vuonna 1935. Suomen puolelta neuvottelijoina olivat lähettiläs Eino Wälikangas ja tehtävään valtuutettu ministeri, Suomen Paperitehtaiden Yhdistyksen toimitusjohtaja Hjalmar J. Procopé. Neuvottelutavoitteina olivat Suomen viennin turvaaminen haitallisilta valuutta- ja tulliesteiltä sekä Argentiinasta tulevan tuonnin vastaava elvyttäminen. Sopimus allekirjoitettiin Buenos Airesissa 31.12.1935. Sopimuksen ratifiointi juuttui Argentiinan parlamenttiin, joten täydessä laajuudessaan se ei tullut voimaan.

Vaikka kauppasopimusneuvotteluilla ei koko 1930-luvun kuluessa saavutettu asetettuja tavoitteita, lähetystön yleinen kauppapoliittinen toiminta oli kuitenkin onnistunutta. Lähetystö kiinnitti ”suomalaisten viejien huomiota Argentiinan markkinain tarjoamiin menekkimahdollisuuksiin, toimittamalla heille tietoja täkäläisistä kaupallisista oloista, ehdottamalla uudistuksia ja muutoksia Suomen Argentiinan viennin nykyiseen teknilliseen organisointiin ja hankkimalla viejille sopivia asiamiehiä”. Suomen vientikaupan etujen valvominen tarkoitti esimerkiksi tullien korottamiskysymyksissä lähettilään henkilökohtaista yhteydenottoa asiaa hoitaviin viranomaisiin – usein tyydyttävin tuloksin.

Helmikuussa 1938 Suomi liittyi Argentiinan aloitteesta syntyneeseen sodanvastustamissopimukseen, Pacto antibélicoon. Taustalla oli tietysti toive, että liittyminen olisi edistänyt kauppasopimuksen ratifiointia.

Syksyn 1939 neuvotteluvaiheen ja talvisodan aikana yleinen mielipide Argentiinassa oli lähes poikkeuksetta suomalaismyönteinen. Argentiina esiintyi näkyvästi Kansainliiton yleiskokouksessa joulukuussa 1939 tukien Neuvostoliiton erottamista järjestöstä hyökkäyspolitiikkansa takia. Samana vuonna Argentiina päätti avata oman edustuston Suomessa, mutta sodan syttyminen viivästytti hanketta aina vuoteen 1949 saakka.

Sotavuodet olivat Buenos Airesin lähetystössä hiljaiseloa kauppasuhteiden tyrehdyttyä vallinneissa oloissa. Kahdenvälisistä suhteista ei ollut ”erikoisempaa kerrottavaa” lähetystön sodanaikaisissa vuosikertomuksissa. Postiyhteydet olivat käytännössä poikki ja sähkeyhteydet toimivat vain ajoittain Suomen Washingtonin-lähetystön kautta.

Suomen Etelä-Amerikan linjan ”Equator” oli ensimmäinen suomalaisalus, joka sodan jälkeen saapui Buenos Airesiin 13.1.1946. Kauppayhteydet elpyivät vähitellen. Suomen uusi lähettiläs Ernst Ossian Soravuo virkautui Buenos Airesiin tammikuussa 1947. Monivaiheisten neuvottelujen jälkeen maaliskuussa 1947 Argentiina myönsi Suomelle huomattavan luoton argentiinalaisten tuotteiden ostoa varten. Samalla sovittiin rukiin viennistä Suomeen ja sanomalehtipaperin tuonnista Argentiinaan. Kauppavaihto koostui pääasiassa samoista tuotteista kuin jo 1920-luvulla.

Vuonna 1949 solmittu viisivuotinen kauppasopimus ei poistanut käytännön ongelmia, joten seurauksena oli jälleen ”loppumattomia keskusteluja, neuvotteluja ja lupauksia”, raportoi lähettiläs Soravuo. Yleinen suhtautuminen Suomen talous-, sisä- ja ulkopolitiikkaan oli ”myötämielinen”, niin viranomaisten kuin sanomalehdistönkin keskuudessa. Koko 1950-luvun Suomen ja Argentiinan suhteet jatkuivat tasaisina ”perinteellisen ystävyyden merkeissä”. Virallinen kanssakäyminen maiden välillä keskittyi taloudellisiin asioihin. Muodollisesti maitten Helsingissä ja Buenos Airesissa olevat lähetystöt korotettiin suurlähetystöiksi tammikuussa 1957. Viisumivapaussopimus solmittiin 6.9.1961 ja asevelvollisuutta koskeva sopimus 8.5.1963.

1970-luvulla ajat olivat muuttuneet Gripenbergin päivistä, mutta silti Suomi oli edelleen kaukainen maa Etelä-Amerikasta katsottuna. Espanjankielinen toimintaympäristö ei ollut helpottanut Suomi-kuvan luomista, sillä ministeriön tarjoama materiaali oli yleensä englanninkielistä. Maitten välinen kauppa oli muuttunut Suomelle huomattavan ylijäämäiseksi. Vienti koostui lähes kokonaan puunjalostusteollisuuden tuotteista ja vastaavasti tuonnista suurin osa muodostui hedelmistä. Ylijäämäisyys jatkui, vaikka tuotteiden osalta kauppavaihto jonkin verran monipuolistui vuosikymmenen lopulla sisältäen mm. Suomen toimittaman jäänmurtajan vuonna 1978. Vuonna 1980 solmittiin maiden välinen sopimus taloudellisesta, teollisesta ja teknologisesta yhteistyöstä eli ns. TTT –sopimus.

Korkean tason vierailuvaihto käynnistyi 1980-luvulla ulkoasiainministeri Paavo Väyrysen vieraillessa Argentiinassa 1985 Meksikon ja Venezuelan matkansa yhteydessä. Hänen jälkeensä maassa kävivät Etelä-Amerikan kierroksellaan ulkomaankauppaministeri Pertti Salolainen vuonna 1990, ulkomaankauppaministeri Ole Norrback vuonna 1996 ja vuorostaan ulkomaankauppaministeri Jari Vilen vuonna 2002. Presidentti Martti Ahtisaari vieraili Argentiinassa vuonna 1997. Vuonna 1998 Argentiinan päämies Carlos Menem suoritti vastavierailun Suomeen.

Sopimus investointien edistämisestä ja molemminpuolisesta suojaamisesta (ns. investointisopimus) allekirjoitettiin 5.11.1993 ja sopimus tulo- ja varallisuusveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi (ns. verosopimus) 13.12.1994. Molemmat sopimukset tulivat voimaan vuonna 1996.

Buenos Airesin suurlähettiläät:

Georg Achates Gripenberg
Georg Achates Gripenberg, lähettiläs 1929-1933
Eino Wälikangas
Eino Wälikangas, lähettiläs 1934-1937
Niilo Yrjö Gideon Orasmaa
Niilo Yrjö Gideon Orasmaa, lähettiläs 1937-1945
Ernst Ossian Soravuo
Ernst Ossian Soravuo, lähettiläs 1947-1952
Leo Tuominen
Leo Tuominen, lähettiläs 1952-1955
Heikki Leppo
Heikki Leppo, lähettiläs/suurlähettiläs 1955-1957/1957-1961
Soini Palasto
Soini Palasto, suurlähettiläs 1961-1966
Alexander Thesleff BUE
Alexander Thesleff, suurlähettiläs 1966-1974
Paavo Kaarlehto BUE
Paavo Kaarlehto, suurlähettiläs 1974-1975
Klaus Castrén
Klaus Castrén, suurlähettiläs 1975-1983
Esko Rajakoski
Esko Rajakoski, suurlähettiläs 1983-1987
Matti Häkkänen
Matti Häkkänen, suurlähettiläs 1987-1988
Pertti Kärkkäinen
Pertti Kärkkäinen, suurlähettiläs1988-1993
Pekka J Korvenheimo
Pekka J. Korvenheimo, suurlähettiläs 1993-1996
Erkki Kivimäki
Erkki Kivimäki, suurlähettiläs 1996-2001
Risto Veltheim
Risto Veltheim, suurlähettiläs 2001-2005
Ritva Jolkkonen
Ritva Jolkkonen, suurlähettiläs 2005-2008
Suurlähettiläs Jukka Pietikäinen
Jukka Pietikäinen, suurlähettiläs 2008-2012
Suurlähettiläs Jukka Siukosaari
Jukka Siukosaari, suurlähettiläs 2012-2016
Teemu Turunen Buenos Aires                                       
Teemu Turunen, suurlähettiläs 2016-
Tulosta

Tämä dokumentti

Päivitetty 11.10.2017


© Suomen suurlähetystö, Buenos Aires | Tietoa verkkopalvelusta | Yhteystiedot